Aseja käyttävät edelleen amerikkalaiset sotilaat 50 vuotta kehityksen jälkeen.
M14-kivääri on edelleen yksi vanhimmista aseista, jotka ovat edelleen käytössä Yhdysvaltain armeijan kanssa.
Battle Rifle
M14-nimitystä kutsutaan "taistelukiveksi". Tämä termi annetaan aseille, jotka tuhoavat täyden vallan kivääriammun. M14 saapui ensimmäisen kerran Yhdysvaltain armeijan palvelukseen vuonna 1957. Asema oli vakiovarusteena Yhdysvaltain kivääri vuosilta 1959-1970. M14 oli myös Yhdysvaltain armeijan ja merenkulkukoulutuksen peruskoulutukseen käytetty kitkavoima tuona ajanjaksona.
M14 on korvannut suurelta osin M16-kivääri. Yhdysvaltain armeijan, merijalkaväen ja merivartioston käytössä on kuitenkin edelleen M14: n etupyörät. Sitä käytetään laajalti myös Yhdysvaltain sotilaiden seremoniallisena aseena. M14 on antanut perustan M21- ja M25-ampujakiväärille.
Kehittäminen ja käyttö
M14-kiväärin kehitys alkoi pian toisen maailmansodan jälkeen ja jatkui koko Korean sodan ajan 1950-luvulla. Kivääri luotiin yrittäen korvata neljä erilaista asejärjestelmää - M1 Garand, M1-karbiini, M3-rasva-ase ja M1918 Browning Automatic Rifle. Yhdysvaltain armeijan virkamiehet halusivat kiväärin, joka oli kestävä vihamielisessä ympäristössä ja joka antoi tappavan tarkkuuden.
M14-kivääriä käytettiin laajasti 1960-luvun Vietnam-konfliktin aikana. Kun kilpaileva M16-kivääri otettiin käyttöön vuonna 1970, M14 otti uuden roolin USA: n sotilaalliselta kiikarikiväärältä. M14-kiväärin tarkkuus pitkiä alueita varten teki siitä ihanteellisen aseen ampujille.
M14-kiväärin muutetut versiot ovat käyttäneet ampujaa Afganistanissa ja Irakissa. Näitä M14-kivääriä on muokattu siten, että ne sisältävät laattoja ja lasikuituvarastoja. M14-kivääri on myös säännöllisesti näytteillä sotilaallisissa hautajaisissa, paraateissa ja muissa juhlallisuuksissa.