Työn jakaminen on voittoa sekä työnantajille että työntekijöille. Työnantaja voi vähentää työtuntien määrää, jolloin työntekijäryhmä toimii ilman, että hän menettää työntekijöitä.
Työntekijät, joilla on vähentynyt työtunti, voivat menettää palkkansa osittain viikoittaisista työttömyyskorvauksistaan.
Joten esimerkiksi, jos yrityksellä on vähemmän kysyntää tuotteilleen ja siten vähemmän myyntituloja ja alhaisempia tuloja, se voi toimittaa sen valtion UI-ohjelmaan, jossa se pyytää työyhteisöä vähentämään työntekijöilleen lyhennettyjä tunteja.
Työn jakaminen mahdollistaa myös työnantajien välisen irtisanomisen ja potentiaalisesti kriittisten työntekijöiden menettämisen, jotka saattavat etsiä työtä pakollisen työn kaltaisessa tilanteessa. Kun yritys on säästänyt alas liiketoimintailmapiirin, sillä on ammattitaitoiset ja koulutetut työntekijät, jotka tarvitsevat nopeasti takaisin nopeasti.
Työntekijät säästyivät työnhaun kustannusten ja kipujen aikana vaikeina taloudellisina aikoina. Heillä oli tulot, joita he tarvitsivat elämään ja perheen tarpeisiin.
Työn jakamisen onnistumisen avain
Työn jakamisen onnistumisen avain on työntekijöiden tulojen korvaava tekijä.
Tämäntyyppisen työttömyysvakuutuksen (UI) avulla työnantajat voivat jatkaa tätä mahdollisuutta työntekijöilleen.
Esimerkki työn jakamisesta on työnantajan on aikatauluttaa työntekijät työskentelemään neljä päivää (32 tuntia) viikossa kuuden kuukauden ajan vaihtoehtona irtisanomisille. Työnantaja laatii suunnitelman ja soveltaa valtion UI-ohjelmaan.
Jos suunnitelma hyväksytään, työntekijät voivat hakea ja saada osan normaalista korvauksestaan UI-ohjelmasta.
Yhdysvaltain Department of Labor -blogin mukaan helmikuusta 2012 alkaen osaston työvoima-apupalvelun osastolta on annettu osastolta ohjeita valtioille. Valtioiden kyky käyttää UI-etuja lyhyen aikavälin korvausohjelmille, joita kutsutaan usein työjakoon, selkeytettiin allekirjoittamalla vuoden 2012 keskiluokan verohuojennuksen ja työpaikkojen luomista koskevan lain.
Yksi lainsäädännön tavoitteista oli auttaa valtioita toteuttamaan tai laajentamaan työyhteisöohjelmaa, kun liittovaltion avustusten määrä on noin 100 miljoonaa dollaria. Tämä tarkoittaa myös sitä, että valtioilla, joilla on jo aktiivisia työjako-ohjelmia, voi nyt saada alkunsa saada 100 prosentin liittovaltion korvausta työaikamaksuista.
Työjakoon liittyvät säännöt ja määräykset vaihtelevat valtion mukaan. Liittovaltioiden antamien ohjeiden antamisen vuonna 2012 vallitsee kuitenkin selkeä selkeys valtioissa.
Kansallisen työllisyyslainsäädännön mukaan lokakuussa 2014 26 valtiota oli hyväksynyt työjako-ohjelmia. 24 valtiota ei ollut. Kuten voitte odottaa, että työnantajat käyttävät työtaisteluessaan ankaraa taloudellista aikaa.
Työnjakamisen yhteydessä